Olen turhamainen

Jostain syystä päässäni soi "Olen turhamainen". Säveltä tuskin tarvitsee erikseen mainita. Turhamaisuuteni osoittaakseni esittelyssä ovat kynsihaasteen ekat kynnet. Ostin punaista, hivenen helmiäistä lakkaa. Tämän valitsin ihan siksi, että "paremmassa tallessa" ovat lakat ovat yksivärisiä. Mikään ekoteko ei tämänkään lakan hankinta tietenkään ollut, mutta sentään vähän paremmin perusteltavissa.

Koru Arkiestyle:n etsy-puodista. Se toinen osoitus turhamaisuudestani. Punaiset kynnet olisivat tuntuneet yksinään liian yksinäisiltä, joten tarvitsin jotain muutakin punaista. Menin etsimään etsystä paksua, kirkkaanpunaista sydänkorua ja yllätyksekseni löysin tämän, joka vastasi mielikuvaani täysin. 

Kolmas turhamaisuuden mittari on kuvassa oleva valkoinen pitsineule, jonka löysin kirpputorilta, ja johon ihastuin välittömästi. Malli on jokseenkin tantta, mutta joku siinä silti iski ja kovasti. Hihat kursin kuminauhan avulla suppuun. Tuo leveä hihansuu miellytti yläasteikäisenä, mutta aika on ajanut siitä ohitse. Lisäksi väljät hihansuut olisivat olleet epäkäytännälliset.

Harkitsen vielä kauluksen kääntämistä sisäänpäin ja helman lyhentämistä. Toinen vaihtoehto voisi olla volyymin lisääminen kaula-aukkoon. Ehkä vähän tylliä ja näitä kukkia organzasta. Hihamodaus oli kuitenkin akuutein ja muita muutoksia ehtii vielä miettiä.

Nyt kuoroharkkoihin!

Irrallisia ajatuksia

Viime päivinä olemme:

1.Suunnitelleet adventin ajan sisustusta. Tämä on ensimmäinen joulunaika, kun olemme "omassa kotona" aatonaattoon asti ja vielä joulupäivänäkin käymme täällä piipahtamassa ennen kuin ajelemme joulunpyhien viettoon keskelle ei mitään. Siksi kai tänä vuonna tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että omaakin kotia voisi laittaa/jotenkin koristaa.

Tällä hetkellä suunnitelmat pyörivät lähinnä valkoisen ja kullan sävyissä. Olohuoneeseen ja keittiöön toivon löytäväni kirpputorilta valkoiset verhot. Tarkoitus ei ole hankkia laatikoittain sisustustavaraa pölyttymään 11 kuukaudeksi varastoon, vaan pienillä, järkevillä jutuilla luoda juhlantuntua. Todennäköisesti sijoitamme kynttilöihin sekä muutamaan Weisteen joulukoristeen. Uskomatonta ja varsin kannatettavaa, että Suomessa vielä tehdään joulukoristeita. Kotimaisuutensa lisäksi koristeet ovat todella kauniita ja ennen kaikkea ajattomia. Sellaisia tavaroita, joille todennäköisesti syntyy vuosien saatossa tarina. Sellaisista tavaroista minä pidän.

2. Pohtineet uskon olemusta. Tiedän, että uskosta puhuminen on Suomessa tabu. Jos siis siitä ei puhuta näiden viime aikoina valitettavan usein mediassa käsiteltyjen aiheiden kautta. Silloinkin usein molemmilta osapuolilta unohtuu se uskon olemus.

Tämä syksy on ollut uskonelämässämme varsinaista myllerrystä. Olemme etsineet seurakuntaa, jossa tuntisimme olomme kotoisaksi. Pääkriteerinä on ollut puhdas evankeliumin julistus, jonka keskiössä on Kristuksen sovitustyö. Jumala on myös osoittanut meille, että lähimmäisen rakastaminen on iso osa tätä evankeliumia. Olen joutunut itsekin kääntymään Jumalan puoleen ja myöntämään, että en ole aina onnistunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Onneksi Herran armo on suuri (Ps.103)

Viime viikkoina tapahtumat ovat edenneet huimaa vauhtia. Usein Jumalan johdatuksen huomaa vasta kun katsoo viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia taaksepäin. Viimeisen parin viikon aikana olemme kuitenkin pysähtyneet moneenkin otteeseen ihmettelemään sitä, miten Jumala tosiaan on meidän kanssamme ihan joka päivä. Pyhä Henki antaa tavallaan silmälasit, joiden läpi kun katsoo, ei mikään näytä samalta kuin ennen. Moni on varmaan kuullut sanottavan, että joskus ne palaset vaan naksahtelevat paikoilleen. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä olekaan sattumaa.

Once upon a time

Minulla oli neuleblogi. On se oikeastaan edelleenkin, en vain ole kirjoittanut sinne mitään sen jälkeen, kun tapasin tulevan aviomieheni. Siinä rytäkässä meni tärkeysjärjestys elämässä uusiksi. Ihmeellisen johdatuksen siivittämänä löysin paitsi rakkaan mieheni, myös elävän uskon Jeesukseen. Olin toki ennenkin uskonut Jumalaan, mutta en ollut "uskossa". Nämä asiat eivät ole sama asia, sen tietää jokainen, joka on uskon lahjan saanut.

Tämä blogi ei tule pyörimään pelkästään meidän yhteisen elämämme tai uskomme ympärillä. Nämä asiat ovat kuitenkin niin iso osa jokapäiväistä arkeamme, että ne kuuluvat tähän ensimmäiseen viralliseen merkintään ja tulevat varmasti esiin jatkossakin. Todennäköisesti aiheita tulee olemaan laidasta laitaan. Mahdollisesti myös niitä neuleita.

Ajatus yhteisestä blogista muhi satunnaisesti mielessäni. Mies kun tykkää kuvailla ja minä tykkään kirjoitella. Varsinaisen sytykkeen sain kuitenkin Tyttö maalta -blogissa toteutuksessa olevasta 31 päivän kynsihaasteesta. Idea oli mielestäni valloittava, vaikken mikään erityisen aktiivinen kynsienlakkaaja olekaan. 

Kynsikuvia on tulossa kuitenkin vasta myöhemmin, sillä haasteen ensimmäinen väri on punainen.  Eikä minulla tietenkään ole mitään punaista somistetta, joka sopisi punaisiin kynsiin, joten käytin naisen logiikka ja tilasin sellaisen etsystä. Lähetystä odotellessa ehdin käydä hankkimassa sen lakankin*...oranssi sentään löytyy ennestään.

Tiedän, ettei viitsimykseni riitä jokapäiväiseen lakkailuun, joten ajattelin siirtyä seuraavaan väriin aina kun kynnet alkavat näyttää siltä, että uudelleen lakkaus olisi ajankohtaista. Tahti tulee varmaan olemaan noin kaksi 3 väriä/2 viikkoa. En myöskään tiedä teenkö kaikkia "kummallisuuksia", mutta ainakin nuo pelkät värit aion käydä läpi.

*omistan kaksikin punaista lakkaa, mutta molemmat ovat tainneet jäädä muuton tuoksinassa porukoilleni.