Joulun jälkimainingeissa

Taatto ja isi lähtivät innoissaan joulukuusen hankintaan.

Kontion ensimmäinen joulu. Tonttuhattu hyllytettiin liian hiostavana viiden minuutin käytön jälkeen. Mörri kasvatti lomapartaa. Vero Modan blinbling-bolero löytyi joulun alla kirpparilta 1,5 eurolla. Järkytyksekseni totesin sen kohtuu sopivan kokoiseksi, no on se vähän iso, kokolapussa komeilevasta L-merkistä huolimatta. Vähän on totuttelemista tähän uuden muotoiseen, yläpainoiseen vartaloon. Kontiota kannellessa on tullut tahtomatta harjoitettua kehonrakennusta. Tasapaino ei ole säilynyt siitäkään huolimatta, että leventymistä on tapahtunut myös alempana: kaivoin jo kerran kirpparikassiin aivan liian suurina hylkäämäni Onlyn farkut takaisin käyttöön. Olen ostanut ne joskus muinoin kahdella eurolla kirpparilta, samoin kuin tuon mustan h&m:n imetysteepparin. Varsin edullinen jouluasu. 

Meillä ei käynyt tänä vuonna pukkia, posti toi kuitenkin yhden lahjan ystävältä. Aika osuvasti valittu saippua ihmiseltä, joka ei ole vielä käynyt tässä kämpässä. Materiaali vaikuttaa paljon siihen, näyttääkö joku väri ihanalta vai kamalalta. Väri näyttää kauniilta saippuassa, kaakelissa sen sijaan ei, mutta minkäs mahdat kaakeleille näissä opiskelija-asunnoissa.

Viime aikojen kirppislöytöjä

Kun kaipaamme Mörrin kanssa tuulettumista suuntaamme useimmiten kirppiskierrokselle. Ennen Pikkukontiota tapasimme kiertää kaikki paikkakunnan kirpparit yhdellä kertaa. Nykyisin teemme useimmiten kahden kirppiksen täsmäkäyntejä, koska poikasen turnauskestävyys ei ihan vielä riitä kuuden kirpparin kierrokseen.

Viime aikojen kirppiskierroksilta on tarttunut mukaan kaikenlaista sekä tarpeellista että muuten vaan kivaa. Eilen kävimme vielä yhdellä kirpparilla sunnuntaipäivän ratoksi ja saalis oli melkoinen. Pikkukontiolle kasa vaatteita ja pari sisustusjuttua, jotka vaativat vähän tuunausta. Niistä siis myöhemmin.

Tässä kuitenkin edellisiä löytöjä:

Mörrille syyskengät SPR:n Kontista, 10e.

 Pikkukontiolle pari yöpukua 1e kipale

Sitten näihin vähemmän tarpeellisiin. Uudenveroinen Niksu-pehmolelu Pikkukontiolle 3e. Tämä löytyi syyslomareissulta Virroilta.

Ja äidillekin jotain. Alempi tyyny 1e Kontista. Ylemmän tyynynpäällisen on neulonut äitini pyynnöstäni. Korinpohjaneule on hänen suosikki pintaneuleensa työstää ja minäkin tykkään sen ulkonäöstä, joten tilasin tyynyn. Kirpparityynyn väritys puolestaan hurmasi, ja ideointivaiheessa on jo tilkkutyyny näiden kahden kaveriksi. Rajallisen ajan takia tyyny saattaa tosin jäädä siihen ideointivaiheeseen.

Sisustusideoita pyörii muutenkin päässä, kun joulukuun alussa on tiedossa muutto isompaan asuntoon. Sitä on odotettu! Kätevästi asunto on samassa pihapiirissä kuin tämäkin, joten muuttomatka ei onneksi ole pitkä. Nyt pitää kuitenkin pitäytyä ideoinnin puolella ja rajoittaa näitä kirppistelyjä, koska muutettavaa on jo valmiiksi ihan tarpeeksi. 

Oho, nyt kävi nolosti

Unohdin nimittäin blogin salasanan. Tänään viimein vaihdoin sen uuteen, jota en sitäkään enää muista. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut kirjoittaa se ylös. Syy tähän muistamattomuuteen ei onneksi ole vakava eikä nolo, vaan kertakaikkisen ihana. Yhdestä vaimosta tuli äiti ja yhdestä miehestä isi, kun yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen Pikkukontio tuli elokuussa elämäämme.

Aika on niin sanotusti aika kortilla nykyisin. Kirjoitusinnostus tuntuu kuitenkin nostavan päätään, joten ajattelin herätellä tämän blogin taas henkiin. Nykyisin olen ennen kaikkea vaimo ja äiti, mutta olen myös edelleen se sama tyttö, joka neuloo ja rukoilee. Se onkin hyvä kysymys, koska sitä alkaa tuntea itsensä joksinkin muuksi kuin tytöksi, vai alkaako koskaan. Olin nimittäin ajatellut, että äitiyden myötä tunnen itseni varmasti naiseksi. Kaikkea sitä voi kuvitella, mutta tytöltä tuntuu edelleen.

Kirjoitin tämän blogin ensimmäiseen postaukseen, että tästä ei tule neuleblogia. Nyt haluan kuitenkin esitellä uuden myssyni, joka syntyi kahdessa päivässä! Huutomerkin arvoinen juttu nykyisen neuleajan huomioon ottaen. Myssy on Muitaihania -blogin Superhelppo Syyspipo. 

Muitaihania on tällä hetkellä se blogi, joka inspiroi minua eniten. Samaisen blogin inspiroimana koukulla on myös eräs häälahja, joka tuli luvattua jo neljä vuotta sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai miten se oli.

Irrallisia ajatuksia

Viime päivinä olemme:

1.Suunnitelleet adventin ajan sisustusta. Tämä on ensimmäinen joulunaika, kun olemme "omassa kotona" aatonaattoon asti ja vielä joulupäivänäkin käymme täällä piipahtamassa ennen kuin ajelemme joulunpyhien viettoon keskelle ei mitään. Siksi kai tänä vuonna tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että omaakin kotia voisi laittaa/jotenkin koristaa.

Tällä hetkellä suunnitelmat pyörivät lähinnä valkoisen ja kullan sävyissä. Olohuoneeseen ja keittiöön toivon löytäväni kirpputorilta valkoiset verhot. Tarkoitus ei ole hankkia laatikoittain sisustustavaraa pölyttymään 11 kuukaudeksi varastoon, vaan pienillä, järkevillä jutuilla luoda juhlantuntua. Todennäköisesti sijoitamme kynttilöihin sekä muutamaan Weisteen joulukoristeen. Uskomatonta ja varsin kannatettavaa, että Suomessa vielä tehdään joulukoristeita. Kotimaisuutensa lisäksi koristeet ovat todella kauniita ja ennen kaikkea ajattomia. Sellaisia tavaroita, joille todennäköisesti syntyy vuosien saatossa tarina. Sellaisista tavaroista minä pidän.

2. Pohtineet uskon olemusta. Tiedän, että uskosta puhuminen on Suomessa tabu. Jos siis siitä ei puhuta näiden viime aikoina valitettavan usein mediassa käsiteltyjen aiheiden kautta. Silloinkin usein molemmilta osapuolilta unohtuu se uskon olemus.

Tämä syksy on ollut uskonelämässämme varsinaista myllerrystä. Olemme etsineet seurakuntaa, jossa tuntisimme olomme kotoisaksi. Pääkriteerinä on ollut puhdas evankeliumin julistus, jonka keskiössä on Kristuksen sovitustyö. Jumala on myös osoittanut meille, että lähimmäisen rakastaminen on iso osa tätä evankeliumia. Olen joutunut itsekin kääntymään Jumalan puoleen ja myöntämään, että en ole aina onnistunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Onneksi Herran armo on suuri (Ps.103)

Viime viikkoina tapahtumat ovat edenneet huimaa vauhtia. Usein Jumalan johdatuksen huomaa vasta kun katsoo viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia taaksepäin. Viimeisen parin viikon aikana olemme kuitenkin pysähtyneet moneenkin otteeseen ihmettelemään sitä, miten Jumala tosiaan on meidän kanssamme ihan joka päivä. Pyhä Henki antaa tavallaan silmälasit, joiden läpi kun katsoo, ei mikään näytä samalta kuin ennen. Moni on varmaan kuullut sanottavan, että joskus ne palaset vaan naksahtelevat paikoilleen. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä olekaan sattumaa.

Once upon a time

Minulla oli neuleblogi. On se oikeastaan edelleenkin, en vain ole kirjoittanut sinne mitään sen jälkeen, kun tapasin tulevan aviomieheni. Siinä rytäkässä meni tärkeysjärjestys elämässä uusiksi. Ihmeellisen johdatuksen siivittämänä löysin paitsi rakkaan mieheni, myös elävän uskon Jeesukseen. Olin toki ennenkin uskonut Jumalaan, mutta en ollut "uskossa". Nämä asiat eivät ole sama asia, sen tietää jokainen, joka on uskon lahjan saanut.

Tämä blogi ei tule pyörimään pelkästään meidän yhteisen elämämme tai uskomme ympärillä. Nämä asiat ovat kuitenkin niin iso osa jokapäiväistä arkeamme, että ne kuuluvat tähän ensimmäiseen viralliseen merkintään ja tulevat varmasti esiin jatkossakin. Todennäköisesti aiheita tulee olemaan laidasta laitaan. Mahdollisesti myös niitä neuleita.

Ajatus yhteisestä blogista muhi satunnaisesti mielessäni. Mies kun tykkää kuvailla ja minä tykkään kirjoitella. Varsinaisen sytykkeen sain kuitenkin Tyttö maalta -blogissa toteutuksessa olevasta 31 päivän kynsihaasteesta. Idea oli mielestäni valloittava, vaikken mikään erityisen aktiivinen kynsienlakkaaja olekaan. 

Kynsikuvia on tulossa kuitenkin vasta myöhemmin, sillä haasteen ensimmäinen väri on punainen.  Eikä minulla tietenkään ole mitään punaista somistetta, joka sopisi punaisiin kynsiin, joten käytin naisen logiikka ja tilasin sellaisen etsystä. Lähetystä odotellessa ehdin käydä hankkimassa sen lakankin*...oranssi sentään löytyy ennestään.

Tiedän, ettei viitsimykseni riitä jokapäiväiseen lakkailuun, joten ajattelin siirtyä seuraavaan väriin aina kun kynnet alkavat näyttää siltä, että uudelleen lakkaus olisi ajankohtaista. Tahti tulee varmaan olemaan noin kaksi 3 väriä/2 viikkoa. En myöskään tiedä teenkö kaikkia "kummallisuuksia", mutta ainakin nuo pelkät värit aion käydä läpi.

*omistan kaksikin punaista lakkaa, mutta molemmat ovat tainneet jäädä muuton tuoksinassa porukoilleni.